Iso vastuu vammaisen henkilön hyvinvoinnista, pitkät työvuorot eikä ylityökorvauksia, vaikka työpäivä venyisi usealla tunnilla. Sitä on henkilökohtaisena avustajana työskentelevän Maija Rantasalon arki.
JHL on jättänyt lakkovaroituksen pääkaupunkiseudun kuntiin. 25. toukokuuta alkavalla työtaistelulla pyritään vauhdittamaan JHL:n ja Henkilökohtaisten avustajien työnantajien liiton (Heta) työehtoneuvotteluja. Lisäksi JHL:n aiemmin käynnistämät lisä- ja ylityö- sekä vuoronvaihtokiellot ja hakusaarto jatkuvat.
Työtaistelun piiriin eivät kuulu ne työtehtävät, joiden tekemättä jättäminen voi vaarantaa henkilökohtaisen avun käyttäjän hengen tai terveyden.
JHL:n vastaavan sopimusasiantuntijan Laura Tuomisen mukaan lakko on viimeinen keino parantaa henkilökohtaisten avustajien palkkausta ja työehtoja.
– Tällaisenaan ala ei houkuttele työntekijöitä. Monelle vammaiselle avunsaanti on kuitenkin elinehto, hän muistuttaa.
Henkilökohtaisten avustajien työ on muuttunut koko ajan monipuolisemmaksi. Ensi lokakuussa voimaan tuleva vammaispalvelulaki korostaa työn vaativuutta ja vastuullisuutta entisestään.
– Heta-tessin nykyinen palkkausjärjestelmä ei vastaa uuden lain vaatimuksia, sanoo Tuominen.
Lue lisää: Henkilökohtainen avustaja Kati Taina on oivaltanut: Suurimmat rajoitteet ovat omassa päässä
Ei koskaan korvausta ylityöstä
Heta-tesiä noudatetaan henkilökohtaisen avun työnantajamallilla palkattuihin avustajiin. Tällöin vaikeavammainen henkilö toimii avustajan työnantajana mutta avustajan palkan maksaa avun käyttäjän hyvinvointialue.
Tällä mallilla on palkattu noin 20 000 avustajaa. Moni heistä tekee pitkiä työpäiviä ja yli 48-tuntisia työviikkoja saamatta kuitenkaan ylityökorvauksia. Tämä kävi ilmi JHL:n jäsenilleen tekemästä kyselystä.
Olen toiminut avustajana yli viisi vuotta. Kertaakaan en ole saanut ylityökorvausta ylitöistä.
Henkilökohtainen avustaja Maija Rantasalo
Yksi työnantajamallilla palkatuista on laukaalainen Maija Rantasalo, 49. Hän on toiminut henkilökohtaisena avustajana runsaat viisi vuotta eikä ole saanut kertaakaan korvausta tekemistään ylityötunneista.
Rantasalon työnantajalla on kolme vakituista avustajaa. He työskentelevät vuoroissa aamukahdeksasta kello 22:een. Vain öisin avun käyttäjä on yksin turvapuhelimen varassa.
– Tyypillinen tilanne on, että iltavuoroon tuleva avustaja on sairastunut eikä sijaista saada. Silloin jatkan aamuvuoron jälkeen vielä iltavuoron, mutta saan vain yksinkertaisen palkan enkä ylityökorvauksia tekemistäni tunneista, hän kertoo.
Merkityksellistä työtä mutta…
Työnantajamallissa asianmukaisten korvausten saaminen on tehty vaikeaksi. Niiden saaminen edellyttää, että vammainen työnantaja jaksaa asioida hyvinvointialueen vammaispalvelun kanssa ja vaatia avustajalle korvausta kaikista palvelusuunnitelman ylittävistä tunneista.
– Vammaispalvelun sosiaalityöntekijä voi myöntyä vaatimukseen, jos työn katsotaan olleen välttämätöntä. Pahimmassa tapauksessa avun käyttäjää kehotetaan maksamaan korvaus omasta pussista, Rantasalo kertoo.
Muutaman kerran Rantasalo tai hänen työkaverinsa on joutunut viemään pyörätuolissa istuvan, MS-tautia sairastavan työnantajansa kesken työvuoron terveyskeskuksen päivystykseen.
– Kun työvuoro loppuu, en voi jättää häntä oman onnensa nojaan päivystyksen ruuhkaan. Hän on käytännössä neliraajahalvaantunut, ja kyseessä olisi heitteillejättö.
Kun Rantasalon työnantaja on vaatinut hyvinvointialueen vammaispalvelua maksamaan avustajalle palkan ja ylityökorvaukset päivystyskäynnistä johtuvasta työvuoron venymisestä, hänelle on vastattu, että tunnit olisi pitänyt anoa etukäteen.
Toisinaan palkka on maksettu jälkikäteen, mutta ylityökorvauksia avustajat eivät ole saaneet.
– Koen työni valtavan merkitykselliseksi, mutta nyt tuntuu, että avustajan odotetaan tekevän työtä ilman ylityökorvauksia ja toisinaan jopa ilman palkkaa, Rantasalo sanoo.
Työnantaja syytön tilanteeseen
Maija Rantasalo tekee selväksi, että hän ei moiti työnantajaansa palkkaukseen liittyvistä epäkohdista. Avun käyttäjän ja työntekijän edut ovat hänestä yhtenevät.
– Avustajat mahdollistavat vammaisten oikeuksien toteutumisen ja yhdenvertaisuuden yhteiskunnassa.
JHL:n vastaava sopimusasiantuntija Laura Tuominen
– Avustajat mahdollistavat vammaisten oikeuksien toteutumisen ja yhdenvertaisuuden yhteiskunnassa. Säälliset työehdot takaavat taas sen, että hyviä avustajia on ylipäätään saatavilla.
Vika on Rantasalon mukaan työnantajamallissa ja sen joustamattomuudessa. Malli takaa vaikeavammaiselle oikeuden valita ja palkata omat avustajansa, mutta läheskään kaikilla työnantajilla ei ole uskallusta tai kykyä vaatia maksajatahoa noudattamaan alan työehtosopimusta ja lakeja.
Vammaispalvelulain mukaan henkilökohtaisen avun tulee olla ilmaista avun käyttäjälle ja vammaispalvelun on korvattava kaikki välttämättömät työnantajakulut työnantajalle.
Alan palkkaus saatava kuntoon
JHL:n mielestä avustajat ansaitsevat oikeudenmukaisen korvauksen siitä, että he vastaavat joustavasti henkilökohtaisen avun käyttäjien yksilöllisiin tarpeisiin.
– Jo nyt avun käyttäjät nostavat esiin ongelmat henkilökohtaisen avun saatavuudessa ja vakituisten avustajien löytämisessä. Tilanne pahenee, jos alan palkkausta ja muita työehtoja ei saada kuntoon, ennakoi Laura Tuominen.
Mikäli hyvinvointialue tuottaisi järjestämisvastuulleen kuuluvan henkilökohtaisen avun itse, avustajien ylityöt ja niiden korvaustaso määrittyisivät sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön työ- ja virkaehtosopimuksen, eli Sote-sopimuksen, mukaan.
– Sen taso on tuntuvasti korkeampi kuin Heta-tessin tuntipalkat, Tuominen huomauttaa.
Maija Rantasalo tekee henkilökohtaisen avustajan työtä koko sydämellään.
– Yhtenäkään päivänä ei ole tarvinnut miettiä, onko työssäni järkeä. Näen, että minua ja työpanostani tarvitaan.
Sen sijaan työantajamallin toteutuksessa ja alan palkkauksessa olisi paljon parannettavaa.